Juoksevan Veden Aika

Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan
kev??n j?tteille nyt hautauomat kaivetaan
kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi

Ullakolla pienen nurkkahuoneen hyllyll?,
ase, koneen osia ja miestenlehti?.
poika, makaa laverilla, ty?t on j??neet taa,
kev??n virta solisee ja veri huohottaa.

Is? katsoo savuavan saunan hiillosta,
koira kiert?? keh?? pihakaivon pohjalla
poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan
pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan

Kev??n tullen poika kuulee niit? ??ni?,
joita ei voi kuulla is? eik? ?itins?
vieraat alkavat vierastaa heid?n taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eess? vaietaan

Talven maa, mustaa mielt?
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
ei rauhaa saa.

Sille, jonka kev?t vei, nyt p??t? puistetaan,
kielin halkaistuin hulluksi ly?ty? muistetaan
luulen, ettei se voi meit? koskaan tavoittaa
vaan se ly? leiman kehen vaan sen ly?d? haluaa

Talven maa mustaa mielt?
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.

Talven maa mustaa mielt?
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.