Herrame On Saapuva

Kostonkuu joi verta tuhannen kristityn
H?yry?v?n maljan heid?n kalloistaan
Edes aseet ruosteiset eiv?t itkeneet
Ne vihdoin saivat nauttia veriteoistaan

Ei auta parhain miekkakaan
Ilman miest? ja tahtoa takanaan
Heikko kansa (joka) luottaa jumalaan
J?? aina tappiolle - kuolemaan

Suru nousee uuteen loistokkaaseen kunniaan
Vaikkei herran kansaa t??ll? kukaan surekaan
Kun tanner verest? juo j?lleen humalaan
Syksyn pakkastuuletkin saa kosto juopumaan

Vanhan kirkon raunioille
Ei el?m? tee paluutaan
Herramme on saapuva
Vallitseva ikuisuutenaan
Helvetin kunnia mukanaan